kunto

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kunto



Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kunto (1-J) (monikko kunnot)

  1. fyysinen suorituskyky
    Kuntoaan voi parantaa lenkkeilyllä.
  2. (arkikieltä) terveydentila
    Hänen kuntonsa on nykyään hyvä.
  3. tila; jonkin oleminen ehjä tai toimiva; se, kuinka hyvä tai huono jokin on
    Rakennukset ovat huonossa kunnossa.
  4. Määritelmä puuttuu.
    Ovatko asiasi kunnossa?

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

ajokunto, ajokuntoinen, alakunto, alakuntoinen, alakuntoisuus, ampumakunto, asekuntoinen, asekuntoisuus, epäkuntoinen, epäkuntoisuus, epäkuntoon, hirmukunto, huippukunto, huonokuntoinen, hyväkuntoinen, julkaisukunto, kansalaiskunto, käyttökunto, käyttökuntoinen, keskenkuntoinen, kovakuntoinen, kuntoarvio, kuntoharjoittelu, kuntoharjoitus, kuntohoitaja, kuntoilija, kuntoilla, kuntoilu, -kuntoinen, kuntoisuus, kuntoisuusloma, kuntojumppa, kuntokävely, kuntokäyrä, kuntokeskus, kuntokoulu, kuntolenkki, kuntoliikunta, kuntonyrkkeily, kuntoon, kuntoonpano, kuntopiiri, kuntopolku, kuntopyörä, kuntorekki, kuntosali, kuntotesti, kuntourheilija, kuntourheilu,

kuntoutus, laskukunto, lihaskuntotesti, liikennekuntoinen, loistokunto, loistokuntoinen, matkakunto, mieskunto, mieskuntoinen, mieskuntoisuus, nousukunto, painokunto, painokuntoinen, paraatikunto, peruskunto, pohjakunto, priimakunto, puolikuntoinen, puolikuntoisuus, purjehduskunto, purjehduskuntoinen, rapakunto, rapakuntoinen, täysikuntoinen, teräkunto, teuraskunto, teuraskuntoinen, tiptopkuntoon, toimintakunto, toimintakuntoinen, työkunto, työkuntoinen, vajaakuntoinen, vajaakuntoisuus, vieraskuntoon, yleiskunto, ylikunto, ylikuntoinen

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]