kunnon

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

kunnon

  1. (taipumaton kehusana, joka esiintyy vain attribuuttina)
    Hän on kunnon mies.
    He olivat kunnon sotilaita.
    Ota kunnon annos kerralla!

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkunːon/
  • tavutus: kun‧non

Substantiivi[muokkaa]

kunnon

  1. (taivutusmuoto) genetiivi sanasta kunto