kunnia

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kunnia

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kunnia (12)

  1. jostakin teosta aiheutuva myönteinen maine tai julkisuus
    Hän niitti kunniaa ja mainetta kävelemällä käsillään 30 kilometriä.
  2. jonkin tekeminen, joka aiheuttaa tekijälleen myönteisen julkisuuden kaltaista mielihyvää
    Oli suuri kunnia saada kätellä Espanjan kuningasta.
  3. omien tekojen rehellisyys ja puhtaus ja siihen perustuva tunne
    Se oli kova kolaus hänen kunnialleen.
  4. kulttuurellinen käsite perheen tai suvun arvostuksesta ja "kasvojen pitämisestä"

Huomautukset[muokkaa]

Kunnia viittaa monesti arvostetumpaan julkisuuteen kuin vaikkapa ilmaus myönteinen julkisuus.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ammattikunnia, kunnia-asia, kunniajäsen, kunniajäsenyys, kunniajuoksu, kunniakäynti, kunniakierros, kunniakirja, kunniakkuus, kunniakomppania, kunniakonsuli, kunniakuja, kunnialaukaus, kunniamaininta, kunniamarssi, kunniamerkki, kunnianarkuus, kunnianarvoinen, kunnianarvoisa, kunnianhimo, kunnianhimoinen, kunnianhimoisesti, kunnianimi, kunnianimitys, kunniankipeä, kunnianloukkaus, kunnianosoitus, kunnianteko, kunniantunto, kunniapaikka, kunniapalkinto, kunniaportti, kunniapuheenjohtaja, kunniasana, kunniasija, kunniatohtori, kunniattomasti, kunniatuomioistuin, kunniavahti, kunniavartija, kunniavartio, kunniavartiomies, kunniavelka, kunniavieras, kunniavirka, sotilaskunnia, kunniamurha, kunniaväkivalta