kunnia

Katso myös: Kunnia

Suomi

Substantiivi

kunnia (12)

1. jostakin teosta aiheutuva myönteinen maine tai julkisuus

   Hän niitti kunniaa ja mainetta kävelemällä käsillään 30 kilometriä.

2. jonkin tekeminen, joka aiheuttaa tekijälleen myönteisen julkisuuden kaltaista mielihyvää

   Oli suuri kunnia saada kätellä Espanjan kuningasta.

3. kulttuurellinen käsite perheen tai suvun arvostuksesta ja "kasvojen pitämisestä"

Huomautukset

Kunnia viittaa monesti arvostetumpaan julkisuuteen kuin vaikkapa ilmaus myönteinen julkisuus.

Käännökset

jostakin teosta aiheutuva myönteinen maine tai julkisuus

bosnia: čast f. bulgaria: чест f. englanti: (brittienglantia) honour, (amerikanenglantia) honor espanja: honor m. ido: glorio italia: onorabilità f. inarinsaame: kunnee kroatia: čast f. latina: gloria f. puola: cześć f.

saksa: Ehre f. sloveeni: čast f. serbia: čast, част f. slovakki: čеsť f. sloveeni: čast f. tšekki: čest f., sláva valkovenäjä: чэсць f. venäjä: честь f., слава

Liittyvät sanat

• kunnioitus, kunniallisuus, kunniallisesti, kunniakkaasti, maine, ylistys

Johdokset

• adjektiivit: kunniakas, kunniaton, kunniallinen
• verbit: kunnioittaa

yhdyssanat

ammattikunnia, kunnia-asia, kunniajäsen, kunniajäsenyys, kunniajuoksu, kunniakäynti, kunniakierros, kunniakirja, kunniakkuus, kunniakomppania, kunniakonsuli, kunniakuja, kunnialaukaus, kunniamaininta, kunniamarssi, kunniamerkki, kunnianarkuus, kunnianarvoinen, kunnianarvoisa, kunnianhimo, kunnianhimoinen, kunnianhimoisesti, kunnianimi, kunnianimitys, kunniankipeä, kunnianloukkaus, kunnianosoitus, kunnianteko, kunniantunto, kunniapaikka, kunniapalkinto, kunniaportti, kunniapuheenjohtaja, kunniasana, kunniasija, kunniatohtori, kunniattomasti, kunniatuomioistuin, kunniavahti, kunniavartija, kunniavartio, kunniavartiomies, kunniavelka, kunniavieras, kunniavirka, sotilaskunnia, kunniamurha, kunniaväkivalta,