kunnia
Katso myös: Kunnia |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kunnia (12)
- jostakin teosta aiheutuva myönteinen maine ja julkinen arvostus
- Hän niitti kunniaa ja mainetta kävelemällä käsillään 30 kilometriä.
- suosionosoitus tai teko, joka aiheuttaa julkisen arvonannon kaltaista mielihyvää
- Oli suuri kunnia saada kätellä Espanjan kuningasta.
- On ollut kunnia saada palvella teitä.
- omien tekojen ja vaikuttimien rehellisyys ja siihen perustuva omanarvontunto
- Se oli kova kolaus hänen kunnialleen.
- kulttuurinen käsite perheen tai suvun arvostuksesta ja "kasvojen pitämisestä"
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkunːiɑ/
- tavutus: kun‧ni‧a
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kunnia | kunniat |
genetiivi | kunnian | kunnioiden kunnioitten (kunniain) |
partitiivi | kunniaa | kunnioita |
akkusatiivi | kunnia; kunnian |
kunniat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kunniassa | kunnioissa |
elatiivi | kunniasta | kunnioista |
illatiivi | kunniaan | kunnioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kunnialla | kunnioilla |
ablatiivi | kunnialta | kunnioilta |
allatiivi | kunnialle | kunnioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kunniana | kunnioina |
translatiivi | kunniaksi | kunnioiksi |
abessiivi | kunniatta | kunnioitta |
instruktiivi | – | kunnioin |
komitatiivi | – | kunnioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kunnia- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: kunniakas, kunniaton, kunniallinen
- verbit: kunnioittaa
Yhdyssanat[muokkaa]
ammattikunnia, kunnia-asia, kunniajäsen, kunniajäsenyys, kunniajuoksu, kunniakäynti, kunniakierros, kunniakirja, kunniakkuus, kunniakomppania, kunniakonsuli, kunniakuja, kunnialaukaus, kunniamaininta, kunniamarssi, kunniamerkki, kunnianarkuus, kunnianarvoinen, kunnianarvoisa, kunnianhimo, kunnianhimoinen, kunnianhimoisesti, kunnianimi, kunnianimitys, kunniankipeä, kunnianloukkaus, kunnianosoitus, kunnianteko, kunniantunto, kunniapaikka, kunniapalkinto, kunniaportti, kunniapuheenjohtaja, kunniasana, kunniasija, kunniatohtori, kunniattomasti, kunniatuomioistuin, kunniavahti, kunniavartija, kunniavartio, kunniavartiomies, kunniavelka, kunniavieras, kunniavirka, sotilaskunnia, kunniamurha, kunniaväkivalta
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kunnia Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.