kumppanuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kumppanuus (40)
- kumppanina oleminen
- molempia osapuolia hyödyttävä liikesuhde
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkumpːɑnuːs/
- tavutus: kump‧pa‧nuus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kumppanuus | kumppanuudet |
| genetiivi | kumppanuuden | kumppanuuksien |
| partitiivi | kumppanuutta | kumppanuuksia |
| akkusatiivi | kumppanuus; kumppanuuden |
kumppanuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kumppanuudessa | kumppanuuksissa |
| elatiivi | kumppanuudesta | kumppanuuksista |
| illatiivi | kumppanuuteen | kumppanuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kumppanuudella | kumppanuuksilla |
| ablatiivi | kumppanuudelta | kumppanuuksilta |
| allatiivi | kumppanuudelle | kumppanuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kumppanuutena | kumppanuuksina |
| translatiivi | kumppanuudeksi | kumppanuuksiksi |
| abessiivi | kumppanuudetta | kumppanuuksitta |
| instruktiivi | – | kumppanuuksin |
| komitatiivi | – | kumppanuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kumppanuude- | |
| vahva vartalo | kumppanuute- | |
| konsonantti- vartalo |
kumppanuut- | |
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. kumppanina oleminen
|
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kumppanuus Kielitoimiston sanakirjassa