kumina
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kumina (12)
- koiranputkea muistuttava kaksivuotinen sarjakukkaiskasvi (Carum carvi), jota kasvaa luonnonkasvina lähes koko Suomessa ja on otettu viljelyskasviksi, jonka hedelmiä ja jossain määrin myös lehtiä käytetään mausteena
- (yleisesti) mikä tahansa kuminojen (Carum) suvun kasvi
- kuminanhedelmä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkuminɑ/
- tavutus: ku‧mi‧na
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kumina | kuminat |
| genetiivi | kuminan | kuminoiden kuminoitten (kuminain) |
| partitiivi | kuminaa | kuminoita |
| akkusatiivi | kumina; kuminan |
kuminat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuminassa | kuminoissa |
| elatiivi | kuminasta | kuminoista |
| illatiivi | kuminaan | kuminoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuminalla | kuminoilla |
| ablatiivi | kuminalta | kuminoilta |
| allatiivi | kuminalle | kuminoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuminana | kuminoina |
| translatiivi | kuminaksi | kuminoiksi |
| abessiivi | kuminatta | kuminoitta |
| instruktiivi | – | kuminoin |
| komitatiivi | – | kuminoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kumina- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Huomautukset[muokkaa]
älä sekoita roomankuminaan, joka tunnetaan myös juustokuminana ja jeerana
Etymologia[muokkaa]
ruotsin sanasta kummin < keskialasaksa < latinan cumīnum < muinaiskreikan κύμῑνον (kúmīnon) < seemiläisistä kielistä tai tuntematonta alkuperää[1]
Käännökset[muokkaa]
1. Carum carvi
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
italiankumina, juustokumina, kuminaöljy, maustekumina, mustakumina, roomankumina, saksankumina,
_-_The_Noun_Project.svg){kind=small}
Substantiivi[muokkaa]
kumina (12)
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kumina
- (taivutusmuoto) yksikön essiivi sanasta kumi
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 73. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.