kumartua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kumartua (52-K) (taivutus[luo])[1]

  1. koukistaa selkänsä ja kyyristyä alaspäin
    Pekka pudotti avaimen lattialle ja kumartui nostamaan sen.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkumɑrˌt̪uɑˣ/
  • tavutus: ku‧mar‧tu‧a

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52-K