kumartaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kumartaa (54-K) (taivutus[luo])[1]
- mennä kumaraan asentoon tois(t)en edessä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkumɑrt̪ɑːˣ/
- tavutus: ku‧mar‧taa
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: kumarrus
- verbit: kumarrella, kumartua
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kumartaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 54-K
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 319 tA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.