kultaus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kultaus (39)
- se, että on kullattu; erityisesti kullalla korostetusta pinnasta
- se, että kullataan
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkult̪ɑus/ tai /ˈkult̪ɑu̯s/
- tavutus: kul‧ta‧us / kul‧taus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kultaus | kultaukset |
| genetiivi | kultauksen | kultausten kultauksien |
| partitiivi | kultausta | kultauksia |
| akkusatiivi | kultaus; kultauksen |
kultaukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kultauksessa | kultauksissa |
| elatiivi | kultauksesta | kultauksista |
| illatiivi | kultaukseen | kultauksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kultauksella | kultauksilla |
| ablatiivi | kultaukselta | kultauksilta |
| allatiivi | kultaukselle | kultauksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kultauksena | kultauksina |
| translatiivi | kultaukseksi | kultauksiksi |
| abessiivi | kultauksetta | kultauksitta |
| instruktiivi | – | kultauksin |
| komitatiivi | – | kultauksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kultaukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kultaus- | |