kulo

Wikisanakirjasta
Katso myös: kūlõ

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kulo (1)[1]

  1. tulipalo luonnonvaraisella alueella; metsäpalo, maastopalo
  2. kuivunut heinikko

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkulo/
  • tavutus: ku‧lo

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kulo kulot
genetiivi kulon kulojen
partitiivi kuloa kuloja
akkusatiivi kulo;
kulon
kulot
sisäpaikallissijat
inessiivi kulossa kuloissa
elatiivi kulosta kuloista
illatiivi kuloon kuloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kulolla kuloilla
ablatiivi kulolta kuloilta
allatiivi kulolle kuloille
muut sijamuodot
essiivi kulona kuloina
translatiivi kuloksi kuloiksi
abessiivi kulotta kuloitta
instruktiivi kuloin
komitatiivi kuloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kulo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

alakulo, kuloalue, kuloheinä, kulohyyppä, kulokerttuli, kulokirvinen, kulopyyjuoksija, kulorastas, kuloruoho, kulosammal, kulovahinko, kulovalkea

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kulo Kielitoimiston sanakirjassa
  • kulo Tieteen termipankissa

Esperanto[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kulo

  1. hyttynen

Ido[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kulo

  1. pohja, perusta

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1