kulma

Katso myös: kulmâ

Suomi

Substantiivi

kulma

1. terävä taitekohta esineen reunassa, ulkokulma

   pöydän kulma, talon kulma

2. nurkka, sisäkulma
3. (geometria) kahden suoran suuntien välinen ero
4. näillä kulmilla: täällä päin, tällä seudulla
5. (urheilussa) kulmapotku tai kulmalyönti

   Aki Pennanen antoi kulman lyhyenä suoraan vaihdosta kentälle tulleelle Niko Inkiselle.

Käännökset

1. reunan taitekohta

englanti: corner

unkari: sarok

2. nurkka

englanti: corner

puola: kąt

3. geometria

englanti: angle, (adjektiivina tai yhdyssanoissa) angular espanja: ángulo, (adjektiivina tai yhdyssanoissa) angular

puola: kąt venäjä: угол, (adjektiivina tai yhdyssanoissa) угловой

4. näillä kulmilla

englanti: neighbourhood, hood

5. kulmapotku

englanti: corner

Liittyvät sanat

• aste, astelevy, sekstantti

kulma-aste, kulmahammas, kulmakarva, kulmakerroin, kulmakiihtyvyys, kulmakivi, kulmakunta, kulmakynä, kulmamittari, kulmamitta, kulmamittaus, kulmanopeus, kulmanväli, kulmapeili, kulmarauta, kulmateräs, kulmaus, kulmaviivain, kulmaviivoitin