kuljettaja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kuljettaja (10)
- henkilö, joka kuljettaa eli ajaa jotakin kulkuneuvoa tilapäisesti tai ammatikseen
- Nosturin kuljettajalla on korkea virka, johon korkeanpaikankammo ei sovi.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkuljet̪ˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: kul‧jet‧ta‧ja
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuljettaja | kuljettajat |
| genetiivi | kuljettajan | kuljettajien (kuljettajain) |
| partitiivi | kuljettajaa | kuljettajia |
| akkusatiivi | kuljettaja; kuljettajan |
kuljettajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuljettajassa | kuljettajissa |
| elatiivi | kuljettajasta | kuljettajista |
| illatiivi | kuljettajaan | kuljettajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuljettajalla | kuljettajilla |
| ablatiivi | kuljettajalta | kuljettajilta |
| allatiivi | kuljettajalle | kuljettajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuljettajana | kuljettajina |
| translatiivi | kuljettajaksi | kuljettajiksi |
| abessiivi | kuljettajatta | kuljettajitta |
| instruktiivi | – | kuljettajin |
| komitatiivi | – | kuljettajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuljettaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka kuljettaa eli ajaa jotakin kulkuneuvoa tilapäisesti tai ammatikseen
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
autonkuljettaja, junankuljettaja, jäteautonkuljettaja, kuljettajankoppi, kuljettajarahastus, kuljettajatutkinto, metrojunankuljettaja, nosturinkuljettaja, raitiovaununkuljettaja, salakuljettaja, taksinkuljettaja
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kuljettaja Kielitoimiston sanakirjassa