kulakki
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (historia) maata omistavan talonpojan nimitys Neuvostoliitossa etenkin maatalouden kollektivisoinnin yhteydessä, varsinkin sellaisen, joka käytti palkattua työvoimaa
- (historia) neuvostokielenkäytössä maaseudun "riistävän" yhteiskuntaluokan edustaja
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkulɑkːi/
- tavutus: ku‧lak‧ki
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kulakki | kulakit |
| genetiivi | kulakin | kulakkien (kulakkein) |
| partitiivi | kulakkia | kulakkeja |
| akkusatiivi | kulakki; kulakin |
kulakit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kulakissa | kulakeissa |
| elatiivi | kulakista | kulakeista |
| illatiivi | kulakkiin | kulakkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kulakilla | kulakeilla |
| ablatiivi | kulakilta | kulakeilta |
| allatiivi | kulakille | kulakeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kulakkina | kulakkeina |
| translatiivi | kulakiksi | kulakeiksi |
| abessiivi | kulakitta | kulakeitta |
| instruktiivi | – | kulakein |
| komitatiivi | – | kulakkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kulaki- | |
| vahva vartalo | kulakki- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
venäjän sanasta кулак ('nyrkki') < sanan käytön pohjana epäsosiaalinen itsekkyys: saituus, kitsaus ("pitää kiinni puristamalla nyrkkiinsä")
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kulakki Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-A