kukko

[1] Kukko

[2] Kukko (leivonnainen)

Suomi

Substantiivi

kukko (1-A) (monikko kukot)

1. koiraspuolinen kanalintu

   Pitäähän kanalassa kukko olla.

2. erityisesti itäsuomalainen ruokalaji, jossa taikinan sisään on leivottu esimerkiksi kalaa, lihaa tai lanttua

   Kuopion torilla myytiin lanttu- ja kalakukkoja.

3. (kuvaannollisesti) Ihminen, joka esiintyy kuin olisi muita hienompi tai parempi. Myös lauman johtaja.

   Olla kukkona tunkiolla.

   Sekin tuli tänne kukkoilemaan.

Käännökset

1. koiraspuolinen kana

englanti: cock, rooster espanja: gallo esperanto: koko krimintataari: qoraz puola: kogut

ruotsi: tupp saksa: Hahn m. tanska: kok tšekki: kohout venäjä: петух viro: kukk

Liittyvät sanat

• kana
• kukkoilla

aapiskukko, fasaanikukko, hanhikukko, kalakukko, kalkkunakukko, karikukko, kukkoilla, kukkoilu, kukkonen, kukkopilli, kukkopoika, kukkotappelu, kukonaskel, kukonaskelkuvio, kukonaskelkuvioinen, kukonharja, kukonheltta, kukonkannus, kukonlaulu, kukonpoika, kukonpoikanen, lanttukukko, lihakukko, metsokukko, muikkukukko, patakukko, riekkokukko, riikinkukko, riikinkukkokehrääjä, salvokukko, salvukukko, savikukko, suokukko, tappelukukko, teerikukko