kukkaro
Katso myös: Kukkaro |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kukkaro (2)
- pieni, tavallisesti nahkainen pussi tai laukku, jossa pidetään mukana pieniä tarve-esineitä tai tarvikkeita kuten pikkurahaa tai tupakkaa
- (arkikieltä) lompakko
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkukːɑro/
- tavutus: kuk‧ka‧ro
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kukkaro | kukkarot |
genetiivi | kukkaron | kukkarojen kukkaroiden kukkaroitten |
partitiivi | kukkaroa | kukkaroita kukkaroja |
akkusatiivi | kukkaro; kukkaron |
kukkarot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kukkarossa | kukkaroissa |
elatiivi | kukkarosta | kukkaroista |
illatiivi | kukkaroon | kukkaroihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kukkarolla | kukkaroilla |
ablatiivi | kukkarolta | kukkaroilta |
allatiivi | kukkarolle | kukkaroille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kukkarona | kukkaroina |
translatiivi | kukkaroksi | kukkaroiksi |
abessiivi | kukkarotta | kukkaroitta |
instruktiivi | – | kukkaroin |
komitatiivi | – | kukkaroine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kukkaro- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset[muokkaa]
1. pieni raha- tai tarvikepussi
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
kalukukkaro, kiveskukkaro, kolikkokukkaro, luotikukkaro, rahakukkaro, tuluskukkaro, tupakkakukkaro
Idiomit[muokkaa]
- hellittää kukkaron nyörejä
- maksaa; suostua maksamaan
- kiristää kukkaroa
- kuluttaa vähemmän rahaa
- kuin herran kukkarossa
- olla matti kukkarossa
- olla varaton
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kukkaro Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.