kujertaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kujertaa (54-K) (taivutus[luo])[1]
- (kyyhkystä) esittää soidinlaulua
- Kyyhkyset kujersivat parvekkeella.
- (ihmisestä) äännellä kyyhkyn tavoin
- Oli sillä miehellä lauluääni: Sehän kujersi kuin kiimainen pulu!
- (ihmisestä) puhua rakastuneella tai ihailevalla äänellä
- Mies siellä kujersi nuorikolleen.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkujert̪ɑːˣ/
- tavutus: ku‧jer‧taa
Etymologia[muokkaa]
- onomatopoeettinen
Käännökset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kujertaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 54-K