kronikka

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kronikka (14-A)[1]

  1. aikajärjestyksessä oleva historiankirjoitus, aikakirja

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkronikːɑ/
  • tavutus: kro‧nik‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kronikka kronikat
genetiivi kronikan kronikoiden
kronikoitten
kronikkojen
(kronikkain)
partitiivi kronikkaa kronikoita
kronikkoja
akkusatiivi kronikka;
kronikan
kronikat
sisäpaikallissijat
inessiivi kronikassa kronikoissa
elatiivi kronikasta kronikoista
illatiivi kronikkaan kronikkoihin
kronikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kronikalla kronikoilla
ablatiivi kronikalta kronikoilta
allatiivi kronikalle kronikoille
muut sijamuodot
essiivi kronikkana kronikkoina
kronikoina
translatiivi kronikaksi kronikoiksi
abessiivi kronikatta kronikoitta
instruktiivi kronikoin
komitatiivi kronikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kronika-
vahva vartalo kronikka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

riimikronikka

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 14-A