kovuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kovuus (40)

  1. (fysiikka) materiaalin pintalujuutta kuvaava suure
    Kovuuden mittaamiseksi on eri menetelmiä, joiden sisällä kovuusarvot ovat yleensä vertailukelpoisia.
    Timantilla on luonnonaineista suurin kovuus.
  2. (kuvaannollisia) ankaruus; tiukkuus; sydämettömyys; peräänantamattomuus
    kurin, kilpailun, elämän kovuus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkoʋuːs/
  • tavutus: ko‧vuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kovuus kovuudet
genetiivi kovuuden kovuuksien
partitiivi kovuutta kovuuksia
akkusatiivi kovuus;
kovuuden
kovuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kovuudessa kovuuksissa
elatiivi kovuudesta kovuuksista
illatiivi kovuuteen kovuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kovuudella kovuuksilla
ablatiivi kovuudelta kovuuksilta
allatiivi kovuudelle kovuuksille
muut sijamuodot
essiivi kovuutena kovuuksina
translatiivi kovuudeksi kovuuksiksi
abessiivi kovuudetta kovuuksitta
instruktiivi kovuuksin
komitatiivi kovuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kovuude-
vahva vartalo kovuute-
konsonantti-
vartalo
kovuut-

Etymologia[muokkaa]

kova + -uus

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kovuus Kielitoimiston sanakirjassa