kovin

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

kovin (36) (taivutus)

  1. (taivutusmuoto) superlatiivimuoto sanasta kova
    Timantti on mineraaleista kovin.
    Kovinkaan uurastus ei auta häntä selviämään.
  2. (taivutusmuoto) monikon instruktiivimuoto sanasta kova
    Hän sätti kovin sanakääntein.

Adverbi[muokkaa]

kovin (ei vertailuasteita)

  1. (vahvistava adverbi) erittäin, erityisen, sangen
    Olen illalla kovin väsynyt.
    Elokuva ei ollut kovin hyvä.
  2. voimakkaasti, ankarasti
    Minua väsyttää kovin.
    Sairauskohtauksen saanut mies kouristeli kovin.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkoʋin/
  • tavutus: ko‧vin

Etymologia[muokkaa]

Instruktiivimuoto sanasta kova. Alun perin merkitys on ollut ’kovasti’[1].

Käännökset[muokkaa]

1. erittäin, erityisen, sangen

Ks. erittäin

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kovin Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kovin&oldid=4243717”