kota

Katso myös: Kota

Suomi

Substantiivi

kota (10-F) (monikko kodat)

1. pienehkö riukujen varaan pingotetusta louteesta tai nahoista tehty paimentolaisten telttamainen asumus, mikä puretaan ja siirretään tarvittaessa; myös kahdesta vastakkain laitetusta veneen puolikkaasta ja muusta puutavarasta tehty katos

   Kota on ollut paimentolaiselämää eläneiden saamelaisten perinteinen asumus.

2. (kasvitiede) se hedelmän, esim. omenan sisällä oleva osa, jossa siemenet kehittyvät

Liittyvät sanat

• nuottakota, pyykkikota, saamelainen

Ruotsi

Substantiivi

kota (1) (kotan, kotor, kotorna)

1. nikama

Liittyvät sanat

• ryggkota

Viro

Substantiivi

1. (taivutusmuoto) Sanan kott yksikön genetiivi.