kostuke

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kostuke (48-A)[1]

  1. neste jolla kostutetaan jotain, erityisesti leivonnassa
  2. (leikkimielinen) juoma
    Saakos olla pientä kurkun kostuketta?

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkost̪ukeˣ/
  • tavutus: kos‧tu‧ke

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kostuke kostukkeet
genetiivi kostukkeen kostukkeiden
kostukkeitten
partitiivi kostuketta kostukkeita
akkusatiivi kostuke;
kostukkeen
kostukkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi kostukkeessa kostukkeissa
elatiivi kostukkeesta kostukkeista
illatiivi kostukkeeseen kostukkeisiin
kostukkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kostukkeella kostukkeilla
ablatiivi kostukkeelta kostukkeilta
allatiivi kostukkeelle kostukkeille
muut sijamuodot
essiivi kostukkeena kostukkeina
translatiivi kostukkeeksi kostukkeiksi
abessiivi kostukkeetta kostukkeitta
instruktiivi kostukkein
komitatiivi kostukkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kostukkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kostuket-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

suunkostuke

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kostuke Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A