kosinta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kosinta (9-J)

  1. kosiminen; pyyntö toiselle henkilölle tulla puolisoksi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkosint̪ɑ/
  • tavutus: ko‧sin‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kosinta kosinnat
genetiivi kosinnan kosintojen
(kosintain)
partitiivi kosintaa kosintoja
akkusatiivi kosinta;
kosinnan
kosinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi kosinnassa kosinnoissa
elatiivi kosinnasta kosinnoista
illatiivi kosintaan kosintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kosinnalla kosinnoilla
ablatiivi kosinnalta kosinnoilta
allatiivi kosinnalle kosinnoille
muut sijamuodot
essiivi kosintana kosintoina
translatiivi kosinnaksi kosinnoiksi
abessiivi kosinnatta kosinnoitta
instruktiivi kosinnoin
komitatiivi kosintoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kosinna-
vahva vartalo kosinta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

naimatarjous

Yhdyssanat[muokkaa]

kosintamatka, kosintaretki

Anagrammit[muokkaa]

oksinta, sanktio, tasinko

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kosinta Kielitoimiston sanakirjassa