korrelaatio
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
korrelaatio (3)
- (tilastotiede) todennäköisyyslaskennassa ja tilastotieteessä käytetty käsite, joka kuvaa kahden muuttujan välistä vastaavuussuhdetta
- Riippumattomien muuttujien välillä ei ole korrelaatiota.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkorːeˌlɑːt̪io/
- tavutus: kor‧re‧laa‧ti‧o
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | korrelaatio | korrelaatiot |
| genetiivi | korrelaation | korrelaatioiden korrelaatioitten |
| partitiivi | korrelaatiota | korrelaatioita |
| akkusatiivi | korrelaatio; korrelaation |
korrelaatiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | korrelaatiossa | korrelaatioissa |
| elatiivi | korrelaatiosta | korrelaatioista |
| illatiivi | korrelaatioon | korrelaatioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | korrelaatiolla | korrelaatioilla |
| ablatiivi | korrelaatiolta | korrelaatioilta |
| allatiivi | korrelaatiolle | korrelaatioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | korrelaationa | korrelaatioina |
| translatiivi | korrelaatioksi | korrelaatioiksi |
| abessiivi | korrelaatiotta | korrelaatioitta |
| instruktiivi | – | korrelaatioin |
| komitatiivi | – | korrelaatioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | korrelaatio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. käsite, joka kuvaa kahden muuttujan välistä vastaavuussuhdetta
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
korrelaatioanalyysi, korrelaatiokerroin, korrelaatiosuhde, otoskorrelaatio
Aiheesta muualla[muokkaa]
- korrelaatio Kielitoimiston sanakirjassa
- korrelaatio Tieteen termipankissa