korrektius

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

korrektius (40)[1]

  1. se, että on korrekti

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkorːekˌt̪ius/ tai /ˈkorːekt̪iu̯s/
  • tavutus: kor‧rek‧ti‧us / kor‧rek‧tius

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi korrektius korrektiudet
genetiivi korrektiuden korrektiuksien
partitiivi korrektiutta korrektiuksia
akkusatiivi korrektius;
korrektiuden
korrektiudet
sisäpaikallissijat
inessiivi korrektiudessa korrektiuksissa
elatiivi korrektiudesta korrektiuksista
illatiivi korrektiuteen korrektiuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi korrektiudella korrektiuksilla
ablatiivi korrektiudelta korrektiuksilta
allatiivi korrektiudelle korrektiuksille
muut sijamuodot
essiivi korrektiutena korrektiuksina
translatiivi korrektiudeksi korrektiuksiksi
abessiivi korrektiudetta korrektiuksitta
instruktiivi korrektiuksin
komitatiivi korrektiuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo korrektiude-
vahva vartalo korrektiute-
konsonantti-
vartalo
korrektiut-

Etymologia[muokkaa]

sanan korrekti vartalosta korrekti- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40