korotus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

korotus (39)

  1. jonkin siirtäminen ylemmäs
    Viimeinen riman korotus oli liikaa.
  2. jonkin lisääminen
    Korotukset palkkoihin olivat maltilliset.
  3. (musiikki) puolikkaalla sävelaskeleella korotettu sävel, merkintä #, tunnus -is
    Korotetut sävelet ovat fis (f♯), cis (c♯), gis (g♯), dis (d♯), ais (a♯), eis (e♯) ja his (h♯)
    Jos noudatetaan max-7-merkkiä-merkintätyyliä, sävelet fis ja cis voivat esiintyä duurissa ja kaikki korotetut sävelet säveliä eis ja his lukuunottamatta voivat esiintyä mollissa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /kɔrɔtus/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi korotus korotukset
genetiivi korotuksen korotusten
korotuksien
partitiivi korotusta korotuksia
akkusatiivi korotus; korotuksen korotukset
Sisäpaikallissijat
inessiivi korotuksessa korotuksissa
elatiivi korotuksesta korotuksista
illatiivi korotukseen korotuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi korotuksella korotuksilla
ablatiivi korotukselta korotuksilta
allatiivi korotukselle korotuksille
Muut
essiivi korotuksena korotuksina
translatiivi korotukseksi korotuksiksi
abessiivi korotuksetta korotuksitta
instruktiivi korotuksin
komitatiivi korotuksine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]