korottaa
 |
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
korottaa (53-C) (taivutus[luo])
- nostaa ylemmäs
- rakentaa korkeammaksi
- lisätä hintaa
- korottaa palkkaa/vuokraa/hintaa/veroja
- ylentää virassa tai arvossa
- puhua äänekkäämmin
- Hän korotti ääntään.
- (musiikki) soittaa tai laulaa sävel, jolta asteikossa noustaan yksi puoliaskel
- F on korotettu Fisiksi.
- lisätä panosta korttipeleissä
- (shakki) muuttaa viimeiselle riville tullut sotilas upseeriksi
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkorot̪ːɑːˣ/
- tavutus: ko‧rot‧taa
Etymologia[muokkaa]
sanan korko heikosta vartalosta koro- ja takaliitteestä -ttaa
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: korotus
- verbit: ''passiivinen''korottua, korotuttaa, frekventatiivinen korotella
Aiheesta muualla[muokkaa]
- korottaa Kielitoimiston sanakirjassa