korostus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
korostus (39)
- painokas esiintuonti
- Kappale on silloin ikään kuin pienoisluku, jolle ei käytännön syistä ole kirjoitettu erillistä otsikkoa, vaan avainsanojen korostus on ikään kuin otsikoinnin tilalla.
- Erityispiirteiden korostuksella herätetään mielenkiintoa.
- (kielitiede) aksentti
- (kuvaannollisesti) tapa lausua kieltä, us. poikkeavalla tavalla
- Hänen puheessaan oli vieras korostus.
- Natiivia korostusta ei useinkaan huomata.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkorost̪us/
- tavutus: ko‧ros‧tus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | korostus | korostukset |
| genetiivi | korostuksen | korostusten korostuksien |
| partitiivi | korostusta | korostuksia |
| akkusatiivi | korostus; korostuksen |
korostukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | korostuksessa | korostuksissa |
| elatiivi | korostuksesta | korostuksista |
| illatiivi | korostukseen | korostuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | korostuksella | korostuksilla |
| ablatiivi | korostukselta | korostuksilta |
| allatiivi | korostukselle | korostuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | korostuksena | korostuksina |
| translatiivi | korostukseksi | korostuksiksi |
| abessiivi | korostuksetta | korostuksitta |
| instruktiivi | – | korostuksin |
| komitatiivi | – | korostuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | korostukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
korostus- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä korostaa (korost- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. painokas esiintuonti
|