koristus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

koristus (39)

  1. koristaminen; koriste

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkorist̪us/
  • tavutus: ko‧ris‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koristus koristukset
genetiivi koristuksen koristusten
koristuksien
partitiivi koristusta koristuksia
akkusatiivi koristus;
koristuksen
koristukset
sisäpaikallissijat
inessiivi koristuksessa koristuksissa
elatiivi koristuksesta koristuksista
illatiivi koristukseen koristuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi koristuksella koristuksilla
ablatiivi koristukselta koristuksilta
allatiivi koristukselle koristuksille
muut sijamuodot
essiivi koristuksena koristuksina
translatiivi koristukseksi koristuksiksi
abessiivi koristuksetta koristuksitta
instruktiivi koristuksin
komitatiivi koristuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo koristukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
koristus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä koristaa (korist- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

koristus

  1. siivous
    Tubade koristus algas varahommikul.
    Huoneiden siivous alkoi varhain aamulla.

Liittyvät sanat[muokkaa]