kopulatiivinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
kopulatiivinen (38) (ei vertailuasteita)
- (kielitiede) yhdistävä
- Esimerkki kopulatiivisesta rinnastuskonjunktiosta on ”ja”.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kopulatiivinen | kopulatiiviset |
| genetiivi | kopulatiivisen | kopulatiivisten kopulatiivisien |
| partitiivi | kopulatiivista | kopulatiivisia |
| akkusatiivi | kopulatiivinen; kopulatiivisen | kopulatiiviset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kopulatiivisessa | kopulatiivisissa |
| elatiivi | kopulatiivisesta | kopulatiivisista |
| illatiivi | kopulatiiviseen | kopulatiivisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kopulatiivisella | kopulatiivisilla |
| ablatiivi | kopulatiiviselta | kopulatiivisilta |
| allatiivi | kopulatiiviselle | kopulatiivisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kopulatiivisena | kopulatiivisina |
| translatiivi | kopulatiiviseksi | kopulatiivisiksi |
| abessiivi | kopulatiivisetta | kopulatiivisitta |
| instruktiivi | – | kopulatiivisin |
| komitatiivi | – | kopulatiivisine |
Käännökset[muokkaa]
1. yhdistävä
|