konsonantti
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
konsonantti (5)
- (fonetiikka) äänne, jota äännettäessä ääntöväylässä on este tai esteitä
- kirjain jota käytetään kuvaamaan ko. äänteitä
- Suomen kielen konsonantteja ovat b, c, d, f, g, h, j, k, l, m, n, (ŋ), p, r, s, š, t, v, z ja ž.
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | konsonantti | konsonantit |
| genetiivi | konsonantin | konsonanttien |
| partitiivi | konsonanttia | konsonantteja |
| akkusatiivi | konsonantti; konsonantin | konsonantit |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | konsonantissa | konsonanteissa |
| elatiivi | konsonantista | konsonanteista |
| illatiivi | konsonanttiin | konsonantteihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | konsonantilla | konsonanteilla |
| ablatiivi | konsonantilta | konsonanteilta |
| allatiivi | konsonantille | konsonanteille |
| Muut | ||
| essiivi | konsonanttina | konsonantteina |
| translatiivi | konsonantiksi | konsonanteiksi |
| abessiivi | konsonantitta | konsonanteitta |
| instruktiivi | – | konsonantein |
| komitatiivi | – | konsonantteine- + omistusliite |
[muokkaa] Synonyymit
[muokkaa] Käännökset
|
|
