konkka

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

konkka (10-A)

  1. (puhekieltä) konkurssi
    Matin firma meni konkkaan viime kuussa.
  2. (puhekieltä) kondensaattori
    Kytkin konkan vahingossa väärin.
    Vaihdoin piirilevyltä vanhat konkat.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkoŋkːɑ/
  • tavutus: konk‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi konkka konkat
genetiivi konkan konkkien
(konkkain)
partitiivi konkkaa konkkia
akkusatiivi konkka;
konkan
konkat
sisäpaikallissijat
inessiivi konkassa konkissa
elatiivi konkasta konkista
illatiivi konkkaan konkkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi konkalla konkilla
ablatiivi konkalta konkilta
allatiivi konkalle konkille
muut sijamuodot
essiivi konkkana konkkina
translatiivi konkaksi konkiksi
abessiivi konkatta konkitta
instruktiivi konkin
komitatiivi konkkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo konka-
vahva vartalo konkka-
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • konkka Kielitoimiston sanakirjassa