koneikko

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

koneikko (1-A)[1]

  1. toisiinsa kytkettyjen koneiden yhdistelmä, aggregaatti

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkonei̯kːo/
  • tavutus: ko‧neik‧ko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koneikko koneikot
genetiivi koneikon koneikkojen
partitiivi koneikkoa koneikkoja
akkusatiivi koneikko;
koneikon
koneikot
sisäpaikallissijat
inessiivi koneikossa koneikoissa
elatiivi koneikosta koneikoista
illatiivi koneikkoon koneikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi koneikolla koneikoilla
ablatiivi koneikolta koneikoilta
allatiivi koneikolle koneikoille
muut sijamuodot
essiivi koneikkona koneikkoina
translatiivi koneikoksi koneikoiksi
abessiivi koneikotta koneikoitta
instruktiivi koneikoin
komitatiivi koneikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo koneiko-
vahva vartalo koneikko-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-A