komistus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
komistus (39)
- komea mies
- komistaminen, jonkin tekeminen entistä komeammaksi tai muuten näyttävämmäksi
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkomist̪us/
- tavutus: ko‧mis‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | komistus | komistukset |
genetiivi | komistuksen | komistusten komistuksien |
partitiivi | komistusta | komistuksia |
akkusatiivi | komistus; komistuksen |
komistukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | komistuksessa | komistuksissa |
elatiivi | komistuksesta | komistuksista |
illatiivi | komistukseen | komistuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | komistuksella | komistuksilla |
ablatiivi | komistukselta | komistuksilta |
allatiivi | komistukselle | komistuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | komistuksena | komistuksina |
translatiivi | komistukseksi | komistuksiksi |
abessiivi | komistuksetta | komistuksitta |
instruktiivi | – | komistuksin |
komitatiivi | – | komistuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | komistukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
komistus- |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- komistus Kielitoimiston sanakirjassa