kolmikko

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Katso myös artikkeli Kolmikko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kolmikko (4-A)

  1. kolmen asian, esimerkiksi kolmen ihmisen, muodostama kokonaisuus
    Kolmikko käveli kadulla.
  2. (kielitiede) triaali; kieliopillinen luku, jota käytetään, kun puheena olevia asioita on täsmälleen kolme. On tavattu vain eräiden austronesialaisperäisten kielten pronomineilla.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kolmikko kolmikot
genetiivi kolmikon kolmikoiden
kolmikoitten
kolmikkojen
(kolmikkoin)
partitiivi kolmikkoa kolmikkoja
kolmikoita
akkusatiivi kolmikko; kolmikon kolmikot
Sisäpaikallissijat
inessiivi kolmikossa kolmikoissa
elatiivi kolmikosta kolmikoista
illatiivi kolmikkoon kolmikkoihin
kolmikoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kolmikolla kolmikoilla
ablatiivi kolmikolta kolmikoilta
allatiivi kolmikolle kolmikoille
Muut
essiivi kolmikkona kolmikkoina
translatiivi kolmikoksi kolmikoiksi
abessiivi kolmikotta kolmikoitta
instruktiivi kolmikoin
komitatiivi kolmikkoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]