kolli

Wikisanakirjasta
Katso myös: kölli

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kolli (5)

  1. (eläintiede) uroskissa, urospuolinen kissa
  2. (murteellinen, slangia) nuorimies, jätkä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkolːi/, [ˈko̞lːi]
  • tavutus: kol‧li

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kolli kollit
genetiivi kollin kollien
(kollein)
partitiivi kollia kolleja
akkusatiivi kolli;
kollin
kollit
sisäpaikallissijat
inessiivi kollissa kolleissa
elatiivi kollista kolleista
illatiivi kolliin kolleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kollilla kolleilla
ablatiivi kollilta kolleilta
allatiivi kollille kolleille
muut sijamuodot
essiivi kollina kolleina
translatiivi kolliksi kolleiksi
abessiivi kollitta kolleitta
instruktiivi kollein
komitatiivi kolleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kolli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

[2] nuori mies: Sisä-Suomen murteista Stadin slangiin siirtynyt sana[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kolli (5)

  1. rahti- tai matkatavaran kuljetusyksikkö, joka voi olla pakkaustavan mukaan pahvilaatikko, matkalaukku, paali, häkki, paketti, säkki tms.
    Lähetys muodostuu 5 kollista, jotka ovat 3 kartonkia, 1 puulaatikko ja 1 säkki.

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kolli Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Heikki Paunonen: "Stadin slangi historiallisena, kielellisenä ja sosiaalisena ilmiönä", Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja, s. 30. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23239-4.