kolina
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kolina (12)
- tylppien kappaleiden törmäyksistä syntyvä, tiheästi toistuva lyhytkestoinen matalataajuinen ääni
- (arkikieltä) kölninvesi, erityisesti korvikealkoholina käytettynä
- juoda kolinaa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkolinɑ/
- tavutus: ko‧li‧na
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
- (ääni) kolke
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kolina Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi[muokkaa]
kolina
- (taivutusmuoto) monikon essiivi sanasta kola