kolahdus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- ääni joka syntyy kun kaksi kovaa esinettä osuu yhteen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkolɑhdus/
- tavutus: ko‧lah‧dus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kolahdus | kolahdukset |
genetiivi | kolahduksen | kolahdusten kolahduksien |
partitiivi | kolahdusta | kolahduksia |
akkusatiivi | kolahdus; kolahduksen |
kolahdukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kolahduksessa | kolahduksissa |
elatiivi | kolahduksesta | kolahduksista |
illatiivi | kolahdukseen | kolahduksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kolahduksella | kolahduksilla |
ablatiivi | kolahdukselta | kolahduksilta |
allatiivi | kolahdukselle | kolahduksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kolahduksena | kolahduksina |
translatiivi | kolahdukseksi | kolahduksiksi |
abessiivi | kolahduksetta | kolahduksitta |
instruktiivi | – | kolahduksin |
komitatiivi | – | kolahduksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kolahdukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kolahdus- |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kolahdus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39