kokonaisuus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kokonaisuus (40)

  1. yhteenkuuluvien osatekijöiden muodostama yhdessä toimiva yhdistelmä tai järjestelmä
    Kokonaisuus on osiensa summa, mutta ei aina algebrallisesti ajateltuna.
    Palveleva kokonaisuus keskellä kaupunkia

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kokonaisuus kokonaisuudet
genetiivi kokonaisuuden kokonaisuuksien
partitiivi kokonaisuutta kokonaisuuksia
akkusatiivi kokonaisuus; kokonaisuuden kokonaisuudet
Sisäpaikallissijat
inessiivi kokonaisuudessa kokonaisuuksissa
elatiivi kokonaisuudesta kokonaisuuksista
illatiivi kokonaisuuteen kokonaisuuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kokonaisuudella kokonaisuuksilla
ablatiivi kokonaisuudelta kokonaisuuksilta
allatiivi kokonaisuudelle kokonaisuuksille
Muut
essiivi kokonaisuutena kokonaisuuksina
translatiivi kokonaisuudeksi kokonaisuuksiksi
abessiivi kokonaisuudetta kokonaisuuksitta
instruktiivi kokonaisuuksin
komitatiivi kokonaisuuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

sanan kokonainen vartalosta kokonais- ja takaliitteestä -uus

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]