koivu
Wikisanakirja
 |
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
koivu (1)
- puukasvisuku (Betula), jonka lehtipuulajeja Suomessa kasvaa kolme: hieskoivu, rauduskoivu ja vaivaiskoivu. Koivu on tuulensuosija, jonka kukinto on kerrottu norkko. Koivun hedelmä on pähkylä.
- Luonnossa koivulajikkeilla on taipumus risteytyä keskenään.
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | koivu | koivut |
| genetiivi | koivun | koivujen |
| partitiivi | koivua | koivuja |
| akkusatiivi | koivu; koivun | koivut |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koivussa | koivuissa |
| elatiivi | koivusta | koivuista |
| illatiivi | koivuun | koivuihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koivulla | koivuilla |
| ablatiivi | koivulta | koivuilta |
| allatiivi | koivulle | koivuille |
| Muut | ||
| essiivi | koivuna | koivuina |
| translatiivi | koivuksi | koivuiksi |
| abessiivi | koivutta | koivuitta |
| instruktiivi | – | koivuin |
| komitatiivi | – | koivuine- + omistusliite |
