koi

Suomi

Substantiivi

koi

1. jonkin noin 3000-lajisen varsinaisten koiperhosten (Tineidae) heimon hyönteinen
2. perhoslajit vaatekoi ja turkiskoi, joiden toukat tunnetaan siitä että ne syövät vaatteiden kuituja
3. (vanha merkitys) itä

   Kokko lensi koilta ilmoin – Kotka lensi idästä.

4. auringonvalo taivaanrannan yläpuolella hieman ennen auringonnousua, aamunkoi, koitto, koite

Käännökset

1. perhoslaji

englanti: moth espanja: polilla saksa: Motte f.

ruotsi: mal venäjä: моль f. viro: koi

Liittyvät sanat

• koillinen

Viro

Substantiivi (1.)

koi

1. koi, koiperhonen

   Seda ei riku koi ega rooste. – Ei koi syö eikä ruoste raiskaa.

2. (kuvaannollinen) saituri, saita ihminen, kitupiikki

   Oled sina aga üks koi! – Sinäkin olet yksi kitupiikki!

Taivutus

• tyyppi 26 (koi) tyyppisana
• ÕS 2006 tyyppi 1. koi–par.tii tyyppisana

Sijamuotoja	Yksikkö	Monikko
Nominatiivi	koi	koid
Genetiivi	koi	koide
Partitiivi	koid	koisid
Illatiivi	koisse	koidesse

Liittyvät sanat

• (hyönteinen) riidekoi, õunakoi
• (kuvaannollinen) ihnuskoi, kopikakoi

Substantiivi (2.)

koi

1. (merenkulku) koija, makuusija veneessä tai laivassa

   Madrused magavad koides. – Matruusit nukkuvat koijissa.

Taivutus

• tyyppi 26 (koi)