kohortti

Suomi

Substantiivi

kohortti

1. Roomalaisen legioonan yksikkö, jossa oli noin 500 miestä
2. (väestötiede) ihmisryhmä, joka on kokenut samanlaisen tapahtuman samana aikana, ja jonka myöhempää kehitystä tutkitaan, erityisesti syntymäkohortti

Käännökset

englanti: cohort espanja: cohorte

ruotsi: kohort venäjä: когорта viro: kohort

Liittyvät sanat

• ryhmä
• avioliittokohortti, syntymäkohortti, kohorttianalyysi, kohorttitarkastelu, kohorttikohtainen, kohorttihedelmällisyys