koditon

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

koditon (34-C)

  1. jolla ei ole kotia
    Koditon mies nukkui rappukäytävässä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkodit̪on/
  • tavutus: ko‧di‧ton

Etymologia[muokkaa]

sanan koti vartalosta kodi- ja suffiksista -ton

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

koditon (34-C)[1]

  1. kotia vailla oleva henkilö
    kodittomien määrä.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koditon kodittomat
genetiivi kodittoman kodittomien
(koditonten)
partitiivi koditonta kodittomia
akkusatiivi koditon;
kodittoman
kodittomat
sisäpaikallissijat
inessiivi kodittomassa kodittomissa
elatiivi kodittomasta kodittomista
illatiivi kodittomaan kodittomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kodittomalla kodittomilla
ablatiivi kodittomalta kodittomilta
allatiivi kodittomalle kodittomille
muut sijamuodot
essiivi kodittomana
(koditonna)
kodittomina
translatiivi kodittomaksi kodittomiksi
abessiivi kodittomatta kodittomitta
instruktiivi kodittomin
komitatiivi kodittomine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kodittoma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
koditon-

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 34-C