klaava

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

klaava (9)[1]

  1. metallirahan arvopuoli, vastakohta kruuna

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈklɑːʋɑ/
  • tavutus: klaa‧va

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi klaava klaavat
genetiivi klaavan klaavojen
(klaavain)
partitiivi klaavaa klaavoja
akkusatiivi klaava;
klaavan
klaavat
sisäpaikallissijat
inessiivi klaavassa klaavoissa
elatiivi klaavasta klaavoista
illatiivi klaavaan klaavoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi klaavalla klaavoilla
ablatiivi klaavalta klaavoilta
allatiivi klaavalle klaavoille
muut sijamuodot
essiivi klaavana klaavoina
translatiivi klaavaksi klaavoiksi
abessiivi klaavatta klaavoitta
instruktiivi klaavoin
komitatiivi klaavoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo klaava-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Ruotsin sanasta klave.[2]

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • klaava Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
  2. Häkkinen 2004: Nykysuomen etymologinen sanakirja