kiven
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- nokare, palanen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiven kipene |
kipenet kipeneet |
| genetiivi | kipenen kipeneen |
kiventen kipenien kipeneiden kipeneitten |
| partitiivi | kiventä kipenettä |
kipeniä kipeneitä |
| akkusatiivi | kiven kipene; kipenen kipeneen |
kipenet kipeneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kipenessä kipeneessä |
kipenissä kipeneissä |
| elatiivi | kipenestä kipeneestä |
kipenistä kipeneistä |
| illatiivi | kipeneen kipeneeseen |
kipeniin kipeneisiin kipeneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kipenellä kipeneellä |
kipenillä kipeneillä |
| ablatiivi | kipeneltä kipeneeltä |
kipeniltä kipeneiltä |
| allatiivi | kipenelle kipeneelle |
kipenille kipeneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kipenenä kipeneenä (kivennä) |
kipeninä kipeneinä |
| translatiivi | kipeneksi kipeneeksi |
kipeniksi kipeneiksi |
| abessiivi | kipenettä kipeneettä |
kipenittä kipeneittä |
| instruktiivi | – | kipenin kipenein |
| komitatiivi | – | kipeneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kipene- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiven- | |
Lähteet[muokkaa]
- Nykysuomen sanakirja vuodelta 1989.
Substantiivi[muokkaa]
kiven
- (taivutusmuoto) genetiivi sanasta kivi