kirkonkylä

Suomi

Substantiivi

kirkonkylä

1. historiallisesti kyläyhteisön, johon on saatu oma pappi ja muodostettu seurakunta, maille rakennettu oma kirkko ja sen lähiympäristöön muodostunut taajama

Etymologia

Yhdyssana sanoista kirkko gen. ja kylä.

Käännökset

englanti: (UK) village, parish (kylä jossa ei ole kirkkoa on hamlet) ruotsi: kyrkby

saksa: Kirchdorf viro: kirikuküla

Liittyvät sanat

• kappeliseurakunta
• kirkko
• kylä