kirkastus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kirkastus (39)

  1. kirkastaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkirkɑst̪us/
  • tavutus: kir‧kas‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kirkastus kirkastukset
genetiivi kirkastuksen kirkastusten
kirkastuksien
partitiivi kirkastusta kirkastuksia
akkusatiivi kirkastus;
kirkastuksen
kirkastukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kirkastuksessa kirkastuksissa
elatiivi kirkastuksesta kirkastuksista
illatiivi kirkastukseen kirkastuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kirkastuksella kirkastuksilla
ablatiivi kirkastukselta kirkastuksilta
allatiivi kirkastukselle kirkastuksille
muut sijamuodot
essiivi kirkastuksena kirkastuksina
translatiivi kirkastukseksi kirkastuksiksi
abessiivi kirkastuksetta kirkastuksitta
instruktiivi kirkastuksin
komitatiivi kirkastuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kirkastukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kirkastus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kirkastaa (kirkast- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kirkastusaine, kirkastussunnuntai

Aiheesta muualla[muokkaa]