kirjanpito

Suomi

Substantiivi

kirjanpito (1-F)

1. (taloustiede) yrityksen tai muun yhteisön taloudellisen toiminnan ja tilan kirjaaminen yksittäisen liiketapahtuman tarkkuudella; voidaan ajatella taloushallinnon tuottamana palveluna, mutta yrittäjä voi tehdä sen itse

   Yritys päätti ulkoistaa kirjanpidon tekemisen.

2. säilytetyt kirjanpitoon liittyvät tositteet

   Rikkoutunut kovalevy tuhosi kunnan kirjanpidon.

Etymologia

• yhdyssana sanoista kirja ja pito

Käännökset

englanti: bookkeeping, accounting ruotsi: bokföring

viro: raamatupidamine

Liittyvät sanat

• kirjanpitovelvollinen
• kirjanpitovelvollisuus