kiristäjä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiristäjä (10)
- henkilö, joka kiristää jotakuta
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkirisˌt̪æjæ/
- tavutus: ki‧ris‧tä‧jä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiristäjä | kiristäjät |
| genetiivi | kiristäjän | kiristäjien (kiristäjäin) |
| partitiivi | kiristäjää | kiristäjiä |
| akkusatiivi | kiristäjä; kiristäjän |
kiristäjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiristäjässä | kiristäjissä |
| elatiivi | kiristäjästä | kiristäjistä |
| illatiivi | kiristäjään | kiristäjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiristäjällä | kiristäjillä |
| ablatiivi | kiristäjältä | kiristäjiltä |
| allatiivi | kiristäjälle | kiristäjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiristäjänä | kiristäjinä |
| translatiivi | kiristäjäksi | kiristäjiksi |
| abessiivi | kiristäjättä | kiristäjittä |
| instruktiivi | – | kiristäjin |
| komitatiivi | – | kiristäjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiristäjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kiristäjä Kielitoimiston sanakirjassa