kiltti

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

kiltti (5-C) (komparatiivi kiltimpi, superlatiivi kiltein) (taivutus[luo])

  1. hyvää toiselle tahtova

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈk̟iltːi]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Vastakohta[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kiltti Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

kiltti (5-C)

  1. perinteinen skotlantilainen miesten ruutukankainen hame

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkilt̪ːi/, [ˈk̟iltːi]
  • tavutus: kilt‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiltti kiltit
genetiivi kiltin kilttien
(kilttein)
partitiivi kilttiä kilttejä
akkusatiivi kiltti;
kiltin
kiltit
sisäpaikallissijat
inessiivi kiltissä kilteissä
elatiivi kiltistä kilteistä
illatiivi kilttiin kiltteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiltillä kilteillä
ablatiivi kiltiltä kilteiltä
allatiivi kiltille kilteille
muut sijamuodot
essiivi kilttinä kiltteinä
translatiivi kiltiksi kilteiksi
abessiivi kiltittä kilteittä
instruktiivi kiltein
komitatiivi kiltteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kilti-
vahva vartalo kiltti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kiltti Kielitoimiston sanakirjassa