kilo

Katso myös: kilo-

Suomi

Substantiivi

kilo (1) (monikko kilot)

1. auringonsäteiden heijastus

   Auringon kilo loisti jääkentillä niin, että lumisokeuden uhka oli ilmeinen.

2. (arkikieltä) kilogramma

   Ostin kilon jauhoja.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	kilo	kilot
genetiivi	kilon	kilojen
partitiivi	kiloa	kiloja
akkusatiivi	kilo; kilon	kilot
Sisäpaikallissijat
inessiivi	kilossa	kiloissa
elatiivi	kilosta	kiloista
illatiivi	kiloon	kiloihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	kilolla	kiloilla
ablatiivi	kilolta	kiloilta
allatiivi	kilolle	kiloille
Muut
essiivi	kilona	kiloina
translatiivi	kiloksi	kiloiksi
abessiivi	kilotta	kiloitta
instruktiivi	–	kiloin
komitatiivi	–	kiloine- + omistusliite

Käännökset

1. auringonsäteiden heijastus

2. kilogramma

Kts. kilogramma

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• (paino) kilohinta, kilotavara
• (paino) neljänneskilo, painokilo, varttikilo

Johdokset

• (paino) kiloinen, kiloittain, kilokaupalla

Viro

Substantiivi

kilo

1. kilo, kilogramm

   Pool kilo räimi ja kilo kartulit – Puoli kiloa silakoita ja kilo perunoita.

Taivutus

• tyyppi 17 (raha)

Sijamuotoja	Yksikkö	Monikko
Nominatiivi	kilo	kilod
Genetiivi	kilo	kilode
Partitiivi	kilo	kilosid
Illatiivi	kilosse	kilodesse