kilju
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- käymismenetelmällä valmistettu kotitekoinen tislaamaton alkoholijuoma
- (harvinainen) kiljunta
- -- yksin jäistä järven selkää kiirii kilju sutten suista. - E. Leino
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkilju/
- tavutus: kil‧ju
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kilju | kiljut |
genetiivi | kiljun | kiljujen |
partitiivi | kiljua | kiljuja |
akkusatiivi | kilju; kiljun |
kiljut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiljussa | kiljuissa |
elatiivi | kiljusta | kiljuista |
illatiivi | kiljuun | kiljuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiljulla | kiljuilla |
ablatiivi | kiljulta | kiljuilta |
allatiivi | kiljulle | kiljuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiljuna | kiljuina |
translatiivi | kiljuksi | kiljuiksi |
abessiivi | kiljutta | kiljuitta |
instruktiivi | – | kiljuin |
komitatiivi | – | kiljuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kilju- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kilju Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
kilju
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kiljua
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kiljua
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kiljua
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1